Etusivu - Hiuksista - Perustietoa hiuksista

HIUKSISTA

Ihmisellä on noin satatuhatta hiusta. Hiusten alkuperäinen tarkoitus on ollut suojata ihmisen päätä ja päänahkaa muun muassa auringolta, tuulelta, kolhuilta ja hiertymiltä. Ne toimivat myös eristeenä estäen lämmön liiallista haihtumista päästä ja suojaavat sitä kylmältä. Hiukset ovat ihmisen ainoa kehon osa, jonka ulkonäköä voidaan helposti muuttaa. Ne ovatkin kokeneet ajansaatossa monta erilaista villitystä.

Hiusten kasvu

Hiukset kasvavat karvatupesta vajaa puoli millimetriä päivässä ja sentistä puoleentoista senttiin kuukaudessa. Kun tämä luku kerrotaan hiustuppien lukumäärällä (100 000 ) huomataan, että päänahasta kasvaa 12-15 kilometriä hiusta vuodessa!

Hius kasvaa sykleittäin. Sen kasvussa on kolme vaihetta: aktiivivaihe eli kasvuvaihe, välivaihe ja lepovaihe. Hius kasvaa aktiivivaiheen aikana 3-7 vuotta, jonka jälkeen seuraa muutaman viikon mittainen välivaihe. Välivaiheessa olevan hiuksen juuriosa paksuuntuu ja irtoaa hiusnystystä, mutta ei vielä irtoa päänahasta, ellei siihen kohdistu kovaa vetoa. Välivaiheen jälkeen hius siirtyy lepovaiheeseen, joka kestää noin 3-4 kuukautta. Lepovaiheen aikana hiustuppi alkaa kasvattaa uutta hiusta, joka työntää lopulta vanhan hiuksen edeltään pois. Ihmiseltä lähtee päivittäin noin 20-100 lepovaiheessa olevaa hiusta. Tämä kierto on käynnissä ympäri päänahan aiheuttaen sen, että ihmisen hiuksista osa on aina kasvuvaiheessa, välivaiheessa ja lepovaiheessa.

Perintötekijät vaikuttavat siihen, kuinka pitkiksi hiukset voivat kasvaa. Niiden pituus riippuu karvatupen kasvuvaiheen pituudesta. Keskimääräinen pituus johon hiukset voivat elinaikanaan päästä on noin 54-70 cm.  Hiusten pituusennätyksen teki Thaimaalainen Mr. Hook vuonna 1985. Hänen kuontalonsa kasvoi peräti 5.24 metriseksi.

Hiustupesta ulos tuleva hius on kuollutta materiaalia. Hiukset koostuvat keratiinista, joka ei sisällä yhtään elävää solua, joten niitä voidaan hoitaa vain ulkoapäin. Tämän takia on harhaanjohtava puhua hiusten ravitsemisesta tai elinvoiman palauttamisesta. Näihin termeihin törmää kuitenkin valitettavan usein hiustuotteiden mainonnassa.

Hiuksen rakenne

Päänahasta ulos tuleva hius on muodostunut kuolleista keratinisoituneista soluista.  Se kasvaa syvällä verinahassa olevasta hiustupesta(käytetään myös nimeä karvatuppi) Hiustuppeen on yhteydessä tiheä pienten verisuonien verkosto, jonka kautta ravintoaineet kulkeutuvat muodostuvaan hiukseen. Päänahasta ulos tuleviin hiuksiin verenkierto ei enää ulotu, koska tässä vaiheessa hiukset ovat jo kuollutta materiaalia. Hiuksiin keräytyy verenkierron mukana ainejäämiä siitä, mitä ihminen on syönyt.  Hiustutkimusta voidaankin hyödyntää rikostutkimuksissa. Näin pystytään muun muassa selvittämällä ihmisestä erilaisia lääkeaine ja myrkkypitoisuuksia. Historiantutkijat ovat käyttäneet tätä metodia muun muassa selvittäessään alkukansojemme ruokatottumuksia.

Hiukset syntyvät hiustupessa muodostuvista keratiinisoluista. Hiustupen solut jakautuvat työntäen keratinisoitunutta hiusmassaa samalla ylöspäin kohti päänahkaa. Alkuvaiheessa solut muodostavat pehmeää hiusainesta, mutta edetessään hiustupessa kohti pintaa ne muuttuvat kovaksi keratiiniksi. Keratiini muodostuu noin 23 erilaisesta aminohaposta.

Hius rakentuu kolmesta kerroksesta

Hius koostuu kolmesta eri kerroksesta: sarveiskerroksesta, kuitukerroksesta ja ytimestä. Jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä hiuksen rakenteessa.

Hiukset kestävät yllättävän paljon niihin kohdistuvaa rasitusta: saunan ja kihartimen kuumuutta, vääntämistä ja kääntämistä, sekä erilaisia kemikaaleja. Kaikkien näiden lisäksi ne kestävät vielä monen moista ennen kuin niiden rakenne antaa periksi ja hius murtuu. Hiusten huima kestokyky on hiuksen pinnan eli sarveiskerroksen ansiota. Sen tehtävä on suojata hiusta ulkoisilta tekijöiltä.

Tutkittaessa hiusta mikroskoopilla on nähtävissä, että hiuksen pinta on ikään kuin suomujen peittämä, keratiinilevyt ovat asettuneet lomittain toistensa päälle. Pinnan suomumaisia kerroksia on hiuksen ympärillä noin viisi - kymmenen riippuen hiusten paksuudesta. Paksuissa hiuksissa näitä kerroksia on enemmän kuin ohuissa.

Kuitukerros muodostaa hiuksen sisäosan. Hiusten värin antava melaniini sijaitsee kuitukerroksessa. Väri muodostuu rakeisen (eumelaniini) ja hajanaisen väriaineen (feomelaniini) sekoituksesta. Rakeinen väriaine antaa hiuksille tummuuden, se on muodostunut keltaisesta, punaisesta ja sinisestä pigmentistä. Hajanainen väriaine antaa taas vaaleille hiuksille keltaiset ja punaiset vivahteet. Keltainen, punainen ja sininen antavat eri sekoituksina ja pitoisuuksina ihan vaalean tai tumman värin hiuksille.
 
Aivan hiuksen keskellä on ohut ydin. Muista kerroksista poiketen ytimellä ei ole mitään toiminnallista merkitystä ja se puuttuukin jostain hiuksista kokonaan.

Hiusten ominaisuuksista:

§ Hiusten pinta-ala on suuri. Jos kaikki hiukset aseteltaisiin asetellaan vierekkäin olisi esimerkiksi noin 20 cm pitkien keskiverto hiusten pinta-ala on noin kuusi neliömetriä.

§ Hiuksen pH on noin 6. Päänahka erittää hikeä ja rasvaa. rasvan tarkoitus on pitää hiukset joustavina ja suojaa niitä ulkoisilta tekijöiltä. Hiki taas suojelee ihoa ja hiuksia haitallisilta bakteereilta.

§ Hiukset ovat sähköiseltä varaukseltaan negatiiviset. Kun hiuksia hangataan, niistä vapautuu negatiivisesti varautuneita elektroneja ja syntyy hankaussähköä. Tämä ilmenee hiusten "lentämisilmiönä"

Hiustyypit

Erirotuisten ihmisten hiukset poikkeavat toisistaan.  Maapallon väestön hiukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: skandinaaviseen, aasialaiseen ja afroamerikkalaiseen hiustyyppiin.

Vaalea skandinaavinen hiustyyppi on suora ja hieno, tai luonnonkihara ja karhea.
Aasialainen hiustyyppi on väriltään musta ja rakenteeltaan paksu, suora ja  jouhimainen. Aasialainen hius sisältää muista poiketen hyvin paljon rasvaa, mikä selittää heidän hiustensa hyvän kiillon. Afroamerikkalainen hius on aasialaisen hiustyypin vastakohta kuiva ja kihara.

Hiuksen kiharuus ja suoruus riippuu hiusten muodosta. Suorahiuksisen ihmisen hius on poikkileikkaukseltaan pyöreä, kihara hius on soikea ja afroamerikkalaisen kähärä hius on munuaisen muotoinen.

Hiusten jaottelu lyhyisiin, puolipitkiin ja pitkiin hiuksiin

Parturi-kampaamot hinnoittelevat monet käsittelynsä asiakkaan hiusten pituuden mukaan, koska esimerkiksi pitkien hiusten permanentissa menee enemmän aikaa ja aineita, kuin jos hiukset olisivat lyhyet. Jos hiukset ovat hyvin pitkät tai/ja paksut kampaaja voi ottaa niistä työn määrästä ja ainetarpeesta riippuen pitkien hiusten lisän, joka vaihtelee liikkeestä riippuen.

Parturi-kampaamoissa käytetty hiusten pituusjaottelu:

Lyhyet hiukset (hiukset ulottuvat korkeintaan korville)
Keskipitkät hiukset (hiukset ulottuvat hartioille tai niiden yli)
Pitkät hiukset (hiukset ulottuvat selkään)

Erilaisten käsittelyjen vaikutus hiuksiin

Hiukset ovat jatkuvasti alttiina erilaisille ympäristövaikutuksille, kuten säälle ja ilmansaasteille. Niitä revitään, kammataan, pestään, muotoillaan ja hoidatetaan kampaamossa. Luonnollisen, käsittelemättömän hiuksen pintakerros on tiivis ja kestävä. Tällaiset hiukset kestävät hyvin normaalin käsittelyn ja ympäristötekijöiden aiheuttamat rasitukset. Sen sijaan värjätyt, permanentatut tai vaalennetut hiukset eivät ole yhtä kestävät, sillä niiden pintakerros on käsittelyistä johtuen heikompi.

Jo pelkkä hiusten harjaaminen kuluttaa hiuksen pinnan suomumaisia soluja, mutta kemialliset käsittelyt ovat hiuksia monin kerroin rasittavampia. Ne liuottavat suomusolut yhdessä pitävää ja hiusta kosteuttavaa ainetta hyaliinia. Näin ollen, hiusten kosteudensidontakyky huononee ja niiden pintakerros avautuu päästen kosteuden hiuksesta pois. Tästä seuraa hiusten kuivuminen ja elastisuuden väheneminen, jolloin hiukset ovat alttiimpia murtumaan. Vaalennusaineella tehty vaalennus on kemiallisista käsittelyistä hiusta eniten rasittavin.

Hiusten pintakerrosta avaavat ja hiuksia kuivattavat erilaisten kemiallisten käsittelyjen lisäksi muun muassa: sauna, aurinko, kloori, merivesi, sekä kuumat hiustenmuotoilulaitteet kuten; kihartimet, kreppi- ja suoristusraudat.

Märkä hius on vahingoittuvampi kuin kuiva!

Hiukset kykenevät imemään itseensä painostaan noin 30 % - 40 % vettä. Veden imeytymisen seurauksena hius turpoaa ja tulee venyvämmäksi. Märkä, turvonnut hius on huomattavasti alttiimpi ulkoisille rasituksille, kuin kuiva.. Märkää hiusta kammattaessa tai harjattaessa hiukseen kohdistuvan hankauksen ja kitkan voima on seitsemän kertaa suurempi kuin käsiteltäessä kuivia hiuksia!  Tämän takia on varottava käsittelemästä hiuksia liian kovakouraisesti niiden ollessa märät.